Syysväsymystä

Heippa taas!

13. näyttely on nyt takana, käväisimme nimittäin Nachon kanssa pyörähtämässä Turussa. Päivä ei mennyt ihan putkeen... 

Ensinnäkin meille oli tapahtunut tuomarinvaihdos viime tingassa, mikä ei sinänsä mitään ongelmia aiheuttanut, vaan kehän paikka... Se oli nimittäin vaihtunut viileään ja kaikuvaan viimeiseen halliin, jossa olimme olleet jo tammikuussa. Ei siinä mitään, olihan Tuuloksenkin ryhmänäyttely kaikuvassa parkkihallissa... mutta emme odottaneet siellä kehän alkua yli kolmea tuntia. 

Nacho rupesi stressaamaan kovia kaikuvia ääniä, vaikkakin tyttö yritti lepäillä kevythäkissään. Melu ja hälinä, sekä oma jännitykseni eivät suinkaan parantaneet suoritusta - vaan päinvastoin. Kehässä Nachon mielenkiinto oli jossain ihan muualla, neiti keskittyi lattian nuuhkimiseen ja tuomarin tutkiessa rakennetta tämä yritti istua maahan ja piti pientä ääntä, mutta antoi silti nätisti katsoa hampaansa sun muuta. 

Seisominen sujui loistavasti, tyttö oli kuin patsas oikeassa asennossa, ja onneksi tämä toiminta nyt ei näemmä arvosanaa tiputtanut. 

Arvosteluun tulikin hauska lisäys "hyväksyttävä luonne" neidin oikukkaan käyttäytymisen vuoksi, mutta hyvinhän se vielä on... ;)

Tulokseksi saimme erinomaisen ilman sertifikaatin arvoista, mikä oli sinänsä pieni pettymys, yksi pieni vaaleanpunainen nauha olisi nimittäin taannut Nacholle sertin ja täten valioitumisen. Mutta viimeinen sertihän on se hankalin, ja punainen nauha on aina ihana saada! :) Joten siinä mielessä olen tosi tyytyväinen, suoritukseen nähden arvosana on todella mainio! ;)

Ajelin Turkuun tällä kertaa nyt itse, kyseessä oli siis ensimmäinen yli kymmenen kilometrin matka, jonka yksin ajoin! Eli jännitystä ilmassa siinäkin mielessä. Onneksi matka meni hyvin ja oli loistavaa seuraa koko reissun ajan! Kiitos siis Empulle kuvaamisesta ja seurasta, oli oikein mahtava reissu, vaikka ruusukkeita ei kotiin tällä kertaa kannetukaan! :) (Ei sillä, eiväthän ne tämän harrastuksen tärkein puoli ole!)

Nytpä sitten odotellaan joulukuun voittaja-näyttelyitä, menemme sinne avoimin mielin, kaikki otetaan vastaan mitä annetaan kehässä... Joten peukut pystyssä! :)

Jospa pääsisimme sinne metsäänkin jälkeä tekemään ennen lumen tuloa! Hui!

Huippuneiti!

Hieman aikaa on tässä taas vierähtänyt, mutta pistetään se taas koulun ja kiireiden piikkiin.. ;) Olin nimittäin kirjoittamassa englantia ja ruotsia syyskuussa, ja kyseisiin aineisiin lukeminen vei viimeisetkin vapaatunnit vuorokausista.

Nacho täytti 22.9. 2 vuotta ja minä seuraavana päivänä 23.9. 18 vuotta! Eli ollaan nyt molemmat niin sanotusti täysi-ikäisiä! Minulla on nyt siis viimein ajokortti, ja Nacho on päässyt jo autoajelullekin. ;) Nacho on kyllä muuten huomattavasti rauhoittunut kesän ja varsinkin nyt syksyn aikana, joten aikuismainen käytös alkaa jo pulpahtaa esiin. Ovelan kettumainen ja vallan itsepäinen puoli sen sijaan pysyy yhä pinnalla, mutta se on kyllä Nachon persoonaan pysyvästi kuuluva osa! ;)

Meillä olisi tässä syksyn mittaan tarkoitus alkaa taas verijälkeä harrastaa, olenkin jo saanut maanomistajilta luvan erääseen vallan mukavaan paikkaan suhteellisen lähteltä, jonne pääsemme Nachon kanssa eräjormailemaan... Sillä mikäpä nyt olisi mukavampaa kuin ajaa verijälkeä hämärässä syysillassa. ;)

Mutta niin, meillä oli lauantaina vuorossa ensimmäinen näyttely avoimessa luokassa. Ajoimme aamuvarhain Tuulokseen ryhmänäyttelyyn, jonne oli ilmoitettu seitsemän akitaa, joista kuusi oli paikalla. Tuomarina toimi suomalainen Riitta Lahtovaara. Nacho oli arvosteluvuorossa toisiksi viimeisenä, ja täytyy sanoa, että menimme kehään asenteella "kaikki otetaan vastaan, mitä vain saadaan"... Nacho oli päässyt erittäin hyvään vireeseen, ja tyttö seisoi kauniisti paikoillaan ja liike oli sulavaa ja vapaata, neiti nimittäin juoksi löysässä hihnassa vierelläni kantaen itsensä upeasti.

Kuitenkin suuri yllätys oli se, että meille näytetiin punainen ja vaaleanpunainen väri tästä uudesta viuhkasysteemistä. Leuka auki loksahtaneena varmistin vielä, että saimmeko varmasti sertfikaatin arvoisen ja iloisena hypimme odottamaan vielä pääsyä paras narttu -kehään. Kuitenkin kävi niin, että Nacho oli ainut sertifikaatin arvoisen saanut, ja menimme kehään pyörähtämään kerran ympäri, ja meille ojennettiin sinivalkoinen ja punakeltainen ruusuke. Nacho oli ROP! ♥

Rehellisesti sanoen olin erittäin yllättynyt ja myös todella, todella ylpeä neitokaisesta, joka sai toisen sertifikaattinsa... Sitähän me nyt olemmekin koettaneet metsästellä, mutta ROP-titteli tuli vallan puskan takaa. 

Kiitos siis matkaseuralle, reissu oli huikea! Ryhmäkehässä pyörähdimme ja sieltä pois lähdimme suurimman osan mukana, mutta olipa siinäkin uusi kokemus! Nacho käyttäytyi sielläkin upeasti, vaikka olikin jo todella väsynyt!

Nyt siis enää yhden sertin verran jäljellä avointa luokkaa, ja sitten neiti olisi valio... Nytpä siis siirrymme kolmannen sertin metsästykseen... ;) Toivottavasti onni potkaisisi piakkoin! :D Olemmekin menossa ensi viikolla Turkuun, sitä siis odotellessa!

"Minä tiedän, mitä minä saan... nimittäin jättipaljon lihapullia!"

Kohmeessa

Heippa taasen!

Ylioppilaskirjoituksiin lukemisen (ruotsi ja englanti nyt syksyllä vuorossa) keskellä kävimme Nachon kanssa pyörähtämässä hyisessä syyssäässä Köyliössä. Reissu ei mennyt ihan odotetusti, olimme paikalla hyvissä ajoin, ja jouduimmekin odottelemaan hyvän tovin (2h 40 min) hyytävässä tuulessa. Nacho oli käytökseltään taas mitä mainioin ja ihanin, käsittelyssä ei ollut mitään ongelmia, ja seisominenkin sujui todella nätisti.

Kuitenkin törmäsimme sellaiseen ilmiöön, että Nacho kai liikkeen aikana käänsi aavistuksen verran eturaajojaan sisäänpäin, epäilisin syyksi kylmyyttä ja tietynlaista kohmeutta, joten tämä sitten pudotti palkintosijan EH:hon. Harmittaa tietysti, sillä en olisi tuollaista odottanut. Lisäksi Nacho löysi upeasti drivensa  liikkeen aikana, kunnon takapotkua oli näkyvissä ja liikkuminen oli kepeää ja sulavaa, mutta tuomari näki, että se ei ollut tarpeeksi jäntevää. Höh! :(

No, arvostelu oli muuten erittäin hyvä, mutta kylmän päivän, odottelun ja väsymyksen jälkeen olo oli hieman pettynyt.. Nacho oli sentään ainoa akita paikalla, ja ROP-titteli käväisi niin lähellä. Mutta aina ei voi voittaa ja  nöyryyttä on hyvä taas oppia! Näyttelyt on loppujen lopuksi melkoista arpapeliä.. ;)

Seuraavaksi onkin ensi kuussa vuorossa Tuulos ja Turku, avoimessa luokassa olemme ensimmäistä kertaa kehää valtaamassa. Jospa meitä onni potkaisisi sitten.. :)

Nyt syyskuun aikana saadaankin ottaa iisimmin, hihnanpää saa nyt hiki hatussa lukea kieliä, hyppiä yo-kokeissa ja vielä hankkia ajokortinkin... Kenties päästäisiin syksymmällä taas vähän testaamaan verijälkeäkin... :)

Miellyttävä Nacho-neiti

Koulut alkoivat maanantaina ja koko viikko onkin mennyt hieman sumussa pienen väsymyksen ja kiireen keskellä. Hihnanpää on tässä ravannut koulun, kodin ja autokoulun väliä menneellä viikolla, ja sanottaisiinko, että syyskuusta tulee varsin kiireinen ylioppilaskirjoituksineen ja ajokortin saamiseksi olisi myös käytävä suorittamassa parit kokeet... :D Lisäksi Köyliössä on ryhmänäyttely heti ensimmäisenä päivänä.

Joka tapauksessa, tänään suuntasimme Nachon kanssa Ikaalisten ryhmänäyttelyyn. Päivä ei aluksi näyttänyt kovin lupaavalta, sillä päästessämme ulos Porista törmäsimme melkoiseen sumurintamaan, joka jatkui hyvin lähelle näyttelypaikkaa. Onneksi sumu hälveni auringon noustessa ja lämpötila kohosi nopeasti miellyttävän kesäisiin lukemiin.

Näyttelypaikka oli keskellä kangasmetsää, toisin sanoen keskellä ei niin yhtikäs mitään. Paikka oli kuitenkin hyvin miellyttävä ja auringon paistaessa jäimme odottelemaan omaa vuoroamme kehän laidalla. Tuomarina oli tällä kertaa suomalainen Paavo Mattila.

Mennessämme Nachon kanssa kehään, toivoin vain, että saataisiin erinomainen, se olisi ollut jo iso juttu! Kuuntelin tuomarin arvostelua samalla seisottaessani Ronttosta (Nachon erikoinen lempinimi), ja huomasin yllätyksekseni, että käteeni tyrkkäistiin pari punaista nauhaa ja vielä vaaleanpunainenkin! Ihmeissäni siirryimme kehän laidalle, ja odotimme, että Nooran Pimu-neiti käväisisi vielä avoimessa luokassa pyörähtämässä ympäri.

Lopulta Nacho ja Pimu olivat parhaan nartun valinnassa, ja Nacho sijoitettiin toiselle sijalle, Pimu ensimmäiselle. Vaikka sertiä ei tullut, lätkäistiin nyt käteeni vaaleansininen rusetti, varaserti! Olen todella, todella ylpeä Napulaattorista, joka käyttäytyi taasen kuin ihmisen mieli. Pelkästään jo sertifikaatin arvoisen saaminen oli meille todella ihana yllätys, ja nyt voimmekin jatkaa kahden viikon päästä Köyliöön hymy huulilla!

Minua vain meinasi kovin kehässä naurattaa, kun tuomari huomautti ystävällisesti, ettei Nachon toinen huuli ollut oikein hyvin. Kappas vain - nuuskahuuli yllätti! Nopeasti laskin Nachon huulen hellästi tavalliselle paikalleen, kun tyttö tuijotti intensiivisesti minimaalista lihapullanmurua kädessäni.

Takana on siis upea näyttelypäivä!

Ilmeellä ;)

Lisää kuvia näyttelystä löytää täältä: http://pikkuhukka.kuvat.fi/kuvat/Koiran%C3%A4yttelyt/Ikaalinen+RN+18.8.2012/ 

Valitettavasti emme ehtineet ottaa Kitasta ROP-kuvaa enempää kuvia. :(

Mikä kesä!

Täällä taas!

Porin KV-näyttely on onnistuneesti takana, ja Nacho nappasikin sieltä itselleen luokkavoiton ja erinomaisen. Sertifikaatin arvoista neiti ei tällä kertaa saanut, ja jos näin olisi käynyt, olisi toinen serti ollut saman tien meidän. Mutta turha tässä jossitella, nimittäin Nacho käyttäytyi kuin ihmisen mieli kehässä! Käsittely sujui kuin tanssi, liikkumisessa ei ollut mitään ja paikallaan seisominenkin sujui niin hyvin! Lisäksi tuomari piti selvästi Nachon liikkeistä. :)

Näyttelyarvostelu on mollottanut jo hetken aikaa omassa osiossaan, joten sen voi käydä sieltä kurkkaamasta! 

Ennen Porin näyttelyä kävimme kokeilemassa, astuisiko Achiko Nachon, eli olisimme teettäneet tytöllä pennut. Yhdistelmäähän oli jo aiemminkin perustellusti mietitty, ja pentuihin oltiin varauduttu, joten päätimme kokeilla, tulisiko tästä mitään. Reissu ei kuitenkaan ottanut tuulta siipiensä alle, sillä jostain syystä pariskunta ei ryhtynyt lisääntymispuuhiin, vaan parin päivän pituinen Sastamalassa olo meni tytöllä silkaksi leikiksi. Yhden kerran Achi oli tytön yrittänytkin astua, mutta Nacho lähti alta lähes välittömästi pois, joten pentuetta on melkoisen turha odottaa, vaikka koskaanhan sitä ei voi olla täysin varma. (Todennäköisyys tälle on minimaalisen pieni.) 

Nyt suuntaamme Ikaalisten ja Köyliön näyttelyihin, ja kenties vielä Tuuloksellekin. Turkuun ja Helsinkiin olemme myöhemmin kyllä varmasti menossa! Lisäksi lähden marraskuussa kasvattajan peruskurssille keräämään lisää yleistä koiratietoa. :)

Eli nytpä sitten odotellaan ilolla Ikaalista! :D

Huomasin, että 7000 kävijän määrä meni rikki, tuhannet kiitokset siis kaikille! :D Muokkasin muuten hieman yllä olevia linkkejä, mitä pidätte?

Hyvää elokuun alkua kaikille ja nauttikaahan mahdollisesti vielä kesäisistä ilmoista! ;)

Kuvia Pori KV:sta:

Odottamattomia käänteitä

Hei taas pitkästä aikaa! Kesä on kulunut, tosin ilmoiltaan melko viileissä merkeissä, ja on aika taas hieman päivitellä koirimusten kuulumisia.

Nachon suhteen on tapahtunut nyt kesän mittaan paljon muutoksia, neiti on aikuistunut taas valtavasti, käytös ja totteleminen alkaa olla jo aikuisen koiran tasolla. Myös muunlaisia muutoksia on tapahtunut, sillä Nacho siirtyi nyt kokonaan minun omistukseeni. Kyseessä ei ole oikeastaan mikään Nachosta riippuvainen juttu, eli syynä ei ole terveys tai mikään muukaan, vaan sijoitussopimuksen osapuolien muuttuneet elämäntilanteet. Täten sovittiin, että Nacho siirtyy kokonaan minulle, ja sijoitussopimus purettiin.

Koska tilanne muuttui nyt kokonaan, ilmoitin Nachon heti kertaheitolla Porin näyttelyyn ja sittemmin myös Ikaalisiin. Juoksut eivät sitten alkaneetkaan keväällä, vaan vasta viime viikolla ne sitten tulivat... No, tästä huolimatta suuntaamme Porin raviradalle nyt lauantaina!
Nacho myös kävi match show'ssa viikko sitten, ja neiti nappasi sieltä ensimmäisen punaisen nauhansa koskaan! Ongelmia ei ollut käsittelyn suhteen, vaikka juoksut olivatkin tuloillaan, ja selvisimme vielä kuuden parhaan joukkoon. Meille tuli siis kolme voittoa: käsittely sujui, punainen nauha ja vielä karsinnasta selviäminen! Olen todella ylpeä tyttösestä ja toivonkin, että hyvä ja reipas mieliala säilyy meillä molemmilla vielä Porin näyttelyssäkin! :)
Tosin Nacho päätti tiputtaa turkkinsa (ei onneksi täysin kokonaan) ja täytyykin katsoa, miten se asettuu viikonloppuna. Samoin Elvis tiputtaa karvatöyhtöjä jatkuvasti, ja niitä saakin sitten olla jatkuvasti nyppimässä.

Meille ilmestyi myös uusi perheenjäsen kesäkuun alussa, maine coon -rotuinen musta kissa nimeltään Bond (Halden coon's Vagabond)! Koirat ovat sopeutuneet maukuun hyvin, eikä kissa itsekään noita enää pahakseen pistä.. :) Lyhyesti sanottuna Bond on hyvin ahne ja erittäin hellyydenkipeä katti, mistä ei todellakaan tule edes maine coonien mittapuulla pientä, hmm. :D

Käväisimme myös heinäkuun alussa Vuorenvarman ja Hokuoukensha No -kennelien järjestämillä kesäpäivillä.  Päivä oli erittäin mukava ja antoisa, sekä ohjelmaa oli järjestetty runsaasti. :) Näimme paljon muita kippuroita sekä joukon Nachon sukulaisia isä-Riskin puolelta!

Nyt odotellaan lauantaita ja yritetään olla liikaa jännittämättä!

Bond

Alla olevista kuvista iso kiitos Ronjalle!

Elvis 10 vuotta!

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, siis Elviksen syntymäpäivän blogissa muistamisen suhteen! Paljon onnea senkin höperö! 
Tämä kirjoitus on omistettu pelkästään meidän shelttivanhukselle, jukuripäiselle ja hellyydenkipeälle ukolle. :) Vaikka en olekaan hirveästi ukkelista puhunut Nacho-juttujen keskellä, niin hänhän on siis 50% amerikkalaislinjainen kastroitu kookas sheltti, näin selventääkseni.

Elvis syntyi 11.6.2002 Oulussa. Ukko oli pentueensa kookkain ja nukkuikin lähes koko ajan, kun olimme pentuetta katsomassa, se ei aristanut meitä ollenkaan, vaan tuhisi onnellisena, kun sen nosti syliin tarkasteltavaksi... muistan tuon melko tarkasti, vaikka olin silloin vasta vajaa 8-vuotias.

Elvis on aina ollut hulluna lumeen ja palloihin - sekä ruokaan. Vielä vanhemmalla iälläkin tuo tunkee palloja syliin, jotta niitä heitettäisiin ja hän saisi hakea niitä. Siis täysin Nachon vastakohta. Elviksellä on aina ollut miellyttämisenhalua, mutta myös jääräpäisyyttä. Ihmisarka hän ei koskaan ole ollut, ennemminkin hän on aina tunkenut syliin, kun vieraita tulee. Haukkuherkkä ukkeli myös kyllä on, siitä ei olla yli päästy, lisäksi "paimentamistaipumukset" tulivat esiin helposti nuorena.

Sen kummempia vaivoja ukkelilla ei ole ollut, 6-vuotiaana tuolla petti takapää tilapäisesti, takajalat menivät alta, luulimme sen olevan jo menoa, mutta syväkiputunnon löydyttyä kipulääkkeiden ja kuntoutuksen avulla sekin saatiin taas toimimaan mallikelpoisesti. Muuten vanhus on ollut hyvinkin perusterve, vaikka tuolla onkin hieman taipuvuutta pulleuteen. ;) Vanhuuden jäykkyyttä ja harmaita hapsia alkaa olla, mutta niinhän niitä jo vanhemmalla iällä saa ollakin. :)

Elviksen kanssa ollaan koettu monia asioita ja monet asiat on kuiskuteltu korviin sekä kyynelet pyyhitty turkkiin. Ukko on aina ollut minun rinnallani, ja toivottavasti on vielä pitkään! :)

Tässä hieman kuvia, joita tietokoneeni muistista kaivelin...

Elvis vanhan talomme pihalla

Elvis nuorempana jouluaattona

Elvis kesällä 2011, trimmattuna hyvin lyhyeen kesäturkkiin
Kuva by Emilia Vandell

Elvis ja Nacho-vauva

Lunta, nammm!