Syysväsymystä

Heippa taas!

13. näyttely on nyt takana, käväisimme nimittäin Nachon kanssa pyörähtämässä Turussa. Päivä ei mennyt ihan putkeen... 

Ensinnäkin meille oli tapahtunut tuomarinvaihdos viime tingassa, mikä ei sinänsä mitään ongelmia aiheuttanut, vaan kehän paikka... Se oli nimittäin vaihtunut viileään ja kaikuvaan viimeiseen halliin, jossa olimme olleet jo tammikuussa. Ei siinä mitään, olihan Tuuloksenkin ryhmänäyttely kaikuvassa parkkihallissa... mutta emme odottaneet siellä kehän alkua yli kolmea tuntia. 

Nacho rupesi stressaamaan kovia kaikuvia ääniä, vaikkakin tyttö yritti lepäillä kevythäkissään. Melu ja hälinä, sekä oma jännitykseni eivät suinkaan parantaneet suoritusta - vaan päinvastoin. Kehässä Nachon mielenkiinto oli jossain ihan muualla, neiti keskittyi lattian nuuhkimiseen ja tuomarin tutkiessa rakennetta tämä yritti istua maahan ja piti pientä ääntä, mutta antoi silti nätisti katsoa hampaansa sun muuta. 

Seisominen sujui loistavasti, tyttö oli kuin patsas oikeassa asennossa, ja onneksi tämä toiminta nyt ei näemmä arvosanaa tiputtanut. 

Arvosteluun tulikin hauska lisäys "hyväksyttävä luonne" neidin oikukkaan käyttäytymisen vuoksi, mutta hyvinhän se vielä on... ;)

Tulokseksi saimme erinomaisen ilman sertifikaatin arvoista, mikä oli sinänsä pieni pettymys, yksi pieni vaaleanpunainen nauha olisi nimittäin taannut Nacholle sertin ja täten valioitumisen. Mutta viimeinen sertihän on se hankalin, ja punainen nauha on aina ihana saada! :) Joten siinä mielessä olen tosi tyytyväinen, suoritukseen nähden arvosana on todella mainio! ;)

Ajelin Turkuun tällä kertaa nyt itse, kyseessä oli siis ensimmäinen yli kymmenen kilometrin matka, jonka yksin ajoin! Eli jännitystä ilmassa siinäkin mielessä. Onneksi matka meni hyvin ja oli loistavaa seuraa koko reissun ajan! Kiitos siis Empulle kuvaamisesta ja seurasta, oli oikein mahtava reissu, vaikka ruusukkeita ei kotiin tällä kertaa kannetukaan! :) (Ei sillä, eiväthän ne tämän harrastuksen tärkein puoli ole!)

Nytpä sitten odotellaan joulukuun voittaja-näyttelyitä, menemme sinne avoimin mielin, kaikki otetaan vastaan mitä annetaan kehässä... Joten peukut pystyssä! :)

Jospa pääsisimme sinne metsäänkin jälkeä tekemään ennen lumen tuloa! Hui!

Huippuneiti!

Hieman aikaa on tässä taas vierähtänyt, mutta pistetään se taas koulun ja kiireiden piikkiin.. ;) Olin nimittäin kirjoittamassa englantia ja ruotsia syyskuussa, ja kyseisiin aineisiin lukeminen vei viimeisetkin vapaatunnit vuorokausista.

Nacho täytti 22.9. 2 vuotta ja minä seuraavana päivänä 23.9. 18 vuotta! Eli ollaan nyt molemmat niin sanotusti täysi-ikäisiä! Minulla on nyt siis viimein ajokortti, ja Nacho on päässyt jo autoajelullekin. ;) Nacho on kyllä muuten huomattavasti rauhoittunut kesän ja varsinkin nyt syksyn aikana, joten aikuismainen käytös alkaa jo pulpahtaa esiin. Ovelan kettumainen ja vallan itsepäinen puoli sen sijaan pysyy yhä pinnalla, mutta se on kyllä Nachon persoonaan pysyvästi kuuluva osa! ;)

Meillä olisi tässä syksyn mittaan tarkoitus alkaa taas verijälkeä harrastaa, olenkin jo saanut maanomistajilta luvan erääseen vallan mukavaan paikkaan suhteellisen lähteltä, jonne pääsemme Nachon kanssa eräjormailemaan... Sillä mikäpä nyt olisi mukavampaa kuin ajaa verijälkeä hämärässä syysillassa. ;)

Mutta niin, meillä oli lauantaina vuorossa ensimmäinen näyttely avoimessa luokassa. Ajoimme aamuvarhain Tuulokseen ryhmänäyttelyyn, jonne oli ilmoitettu seitsemän akitaa, joista kuusi oli paikalla. Tuomarina toimi suomalainen Riitta Lahtovaara. Nacho oli arvosteluvuorossa toisiksi viimeisenä, ja täytyy sanoa, että menimme kehään asenteella "kaikki otetaan vastaan, mitä vain saadaan"... Nacho oli päässyt erittäin hyvään vireeseen, ja tyttö seisoi kauniisti paikoillaan ja liike oli sulavaa ja vapaata, neiti nimittäin juoksi löysässä hihnassa vierelläni kantaen itsensä upeasti.

Kuitenkin suuri yllätys oli se, että meille näytetiin punainen ja vaaleanpunainen väri tästä uudesta viuhkasysteemistä. Leuka auki loksahtaneena varmistin vielä, että saimmeko varmasti sertfikaatin arvoisen ja iloisena hypimme odottamaan vielä pääsyä paras narttu -kehään. Kuitenkin kävi niin, että Nacho oli ainut sertifikaatin arvoisen saanut, ja menimme kehään pyörähtämään kerran ympäri, ja meille ojennettiin sinivalkoinen ja punakeltainen ruusuke. Nacho oli ROP! ♥

Rehellisesti sanoen olin erittäin yllättynyt ja myös todella, todella ylpeä neitokaisesta, joka sai toisen sertifikaattinsa... Sitähän me nyt olemmekin koettaneet metsästellä, mutta ROP-titteli tuli vallan puskan takaa. 

Kiitos siis matkaseuralle, reissu oli huikea! Ryhmäkehässä pyörähdimme ja sieltä pois lähdimme suurimman osan mukana, mutta olipa siinäkin uusi kokemus! Nacho käyttäytyi sielläkin upeasti, vaikka olikin jo todella väsynyt!

Nyt siis enää yhden sertin verran jäljellä avointa luokkaa, ja sitten neiti olisi valio... Nytpä siis siirrymme kolmannen sertin metsästykseen... ;) Toivottavasti onni potkaisisi piakkoin! :D Olemmekin menossa ensi viikolla Turkuun, sitä siis odotellessa!

"Minä tiedän, mitä minä saan... nimittäin jättipaljon lihapullia!"