Lähdimme nimittäin sunnuntaina ennen yhdeksää ajelemaan kohti Turun messukeskusta.Vuorossa oli tammikuun kohokohta, Turun kansainvälinen koiranäyttely, johon oli ilmoitettu yhteensä kuusi akitaa. Olin ehtinyt jännittää tapahtumaa etukäteen jo viikon, mutta onneksi stressi hälveni mukavasti aamulla, sillä ajoin meidät itse Turkuun. Kyllä kummasti käsien tärinä sun muu helpottaa, kun joutuu keskittymään liikenteeseen... :D
Kehä alkoi ennen kahtatoista, ja Nacho oli akitoista viimeisenä vuorossa. Nacho oli onneksi edellisenä päivänä saanut viettää pitkän lenkin jäällä, välillä ollen vapaana (lihapullat, ai mikä teho niillä on!), joten neitokainen oli melkoisen kuitti, ja oli kehässä ja sen laidalla oikein rennosti. Seisoi paikallaan ja ravasi kauniisti ilman laukka-askelia. Paikalla oli myös kaksi harjoitusarvostelijaa, joten luonnollisesti oli myös enemmän paikallaan seisomista. Olinkin varautunut siihen, että linja olisi tiukka, eikä Nacho läpäisisi seulaa, mutta iloiseksi yllätyksekseni Nacho sai arvosanakseen erinomaisen jatkaen kilpailuluokkaan, jonka hän sitten voitti saaden sertifikaatin arvoisen! :D Tässä vaiheessa olin jo onnellisen epäuskoinen, ja matkamme jatkui samantien seuraavaan luokkaan.
Paras narttu -luokassa sama toistui, ja sainkin huomata, että käteeni ojennettiin sertifikaatti ja cacib-ruusuke. Ja pääsin sanomaan omaksi yllätyksekseni sanat: "Tästä tuli muuten muotovalio!" Niinpä saatiin yksi ruusuke vielä lisää, ja hyppien ja pomppien innosta vein ruusukkeet kehän reunalla odottaville - ihanille ja mahtaville - tukijoukoille ja jatkoimme vielä samantien rotunsa parhaan valintaan. Nachosta tuli VSP, ja kyllä neiti hävisikin komealle vastukselle! En olisi edes osannut odottaa, että olisimme ylipäätään yltäneet edes parhaan nartun valintaan, joten olin kuin puulla päähän lyöty ottaessani viimeistä ruusuketta vastaan. :D
Aiheutin varmaan kyllä naurua kehän laidoilla, sillä hypin ja pompin tasajalkaa heti jo punaisesta nauhasta lähtien aina kilpailuluokan voitosta parhaan nartun valintaan ja rop-kehään. Aivan uskomaton päivä! Sain vielä tuomarilta palautettakin, mikä nosti entistä leveämmän hymyn kasvoille: "Hyvää työtä."
Nacho oli säteilevän ylpeä (ja väsynyt) tajuten, että oli tehnyt jotain todella mahtavaa. Lisäksi lihapullat saivat tytön kippuran viimeisintään vispaamaan, kun hän sain niitä sitten oikein urakalla palkkioksi, nimittäin ne loput, mitä kehästä jäi jäljelle. :) Nacho on nyt sitten Suomen muotovalio, ja valionarvoanomus lähtikin maanantaina Kennelliittoon. ♥
Enpä olisi kyllä uskonut, että neiti tätä titteliä nappaisi ihan heti, varsinkaan kyseisenä päivänä tunnetulta ja tiukalta tuomarilta. Olinkin varautunut siihen, että kesä saataisiinkin viettää kierrellen näyttelyitä, mutta toisin kävi!
Lähdimmekin sitten näyttelystä kolmen pokaalin ja neljän ruusukkeen kera. Ja enhän minä voinut vastustaa ostamasta sitä järkyttävän kokoista muotovalion ruusuketta vielä lisäksi, mutta kyllähän sitä pitää juhlistaa, kun perheessä on ensimmäinen muotovalio! :D
Aivan mahtavaa työtä siis punaiselta akitakselta, ja on tämä kyllä siitä sitten nauttinutkin tästä ottaen kaiken huomion irti! Nacho on uskomaton koira, ja nyt on sitten todistettu, että tyttö ei ole täynnä pelkkää sisäistä kauneutta. :)
Enpä olisi kyllä uskonut, että neiti tätä titteliä nappaisi ihan heti, varsinkaan kyseisenä päivänä tunnetulta ja tiukalta tuomarilta. Olinkin varautunut siihen, että kesä saataisiinkin viettää kierrellen näyttelyitä, mutta toisin kävi!
Lähdimmekin sitten näyttelystä kolmen pokaalin ja neljän ruusukkeen kera. Ja enhän minä voinut vastustaa ostamasta sitä järkyttävän kokoista muotovalion ruusuketta vielä lisäksi, mutta kyllähän sitä pitää juhlistaa, kun perheessä on ensimmäinen muotovalio! :D
Aivan mahtavaa työtä siis punaiselta akitakselta, ja on tämä kyllä siitä sitten nauttinutkin tästä ottaen kaiken huomion irti! Nacho on uskomaton koira, ja nyt on sitten todistettu, että tyttö ei ole täynnä pelkkää sisäistä kauneutta. :)
Kiitos mahtaville tukijoukoille ja tietysti onnittelijoille, päivä oli ikimuistoinen, ja riemu ei varmasti ihan heti haihdu... Vuoden tavoite onkin heti täytetty ja tästä on äärimmäisen hyvä jatkaa! Seuraavaksi on vuorossa Keuruu ja sitten jäämmekin Nachon kanssa viettämään harrastuksista hiljaiseloa... Kevät menee opintoihin panostaen. :)
Unohdinkin muuten viime blogitekstin yhteydessä mainita, että kävin marraskuun alussa tosiaan kasvattajan peruskurssin Ellivuoressa, ja nyt minulla olisi sitten pätevyys hakea omaa kennelnimeä. Tämä ei tosin ihan heti ole suunnitelmissa, mutta kenties vielä joskus... :) Kurssi oli täynnä hyvää tietoa - erityisesti lakipykälistä - kasvattajille ja koiranomistajille, ja suosittelen sitä kyllä todella lämpimästi!
Nyt, lukijoiden pyynnöstä, reilusti kuvia:
 |
| Riemu repesi jo ennen parhaan nartun sijoittamista! :) |
 |
| "Mikä tuo on?" Epäuskoinen ilme ja ahne koira! |
Näissä kuvissa Nachon toinen kasvattaja Emmi ja minä poseeraamme tuoreen valionakin kanssa!
Tässä iloisessa sekamelskassa oli siis Empun, Ronjan, äitini, sekä Emmin ottamia kuvia! Kiitos kaikille! :) ♥
Ja sitten vielä kuva Nachon saavuttamista palkinnoista koko ajalta:
