Kuinkas sitten kävikään...

Olipa kerran pieni punapäinen tyttö, joka ilmoitti haluavansa eläinlääkäriksi. Ja vaikka kuinka hän kasvoi ja ikää kertyi lisää, ei hän siltikään päässyt tästä päähänpinttymästä eroon. Eläinlääkäriksi olisi tultava ja eläinlääkikseen päästävä. Vuosia meni, ja useampi hakukerta meni... Kunnes kolmas kerta toden sanoi ja tämä nyt jo hieman isompi punapäinen tyttö näki nimensä Helsingin eläinlääketieteellisen tiedekunnan hyväksyttyjen opiskelijoiden nimilistassa. Päivä oli 29.6.2015 ja tyttö ei voinut uskoa onneaan todeksi. 

Haha, olipa huonoa tekstiä, mutta niin, minusta tulee nyt eläinlääkäri! Ja siinä oikeastaan on syy, miksi blogiakaan ei ole kauheasti päivitetty. Olen priorisoinut aikani pääsykoelukuihin ja lopun jäljelle jääneen ajan vapaa-ajalle. Blogi ei ole inspannut, eikä sille ole ollut edes aikaa. Nyt on pääsykoe ohitettu ja läpäisty, ja ensimmäinen viikko eläinlääkiksessäkin takana! Huikeaa, tätä on vieläkin todella vaikea uskoa todeksi. Ehkä tiistaina alkavat luennot takovat viimein sen faktan päähäni, että sisällä ollaan ja pääsykoetta ei enää tarvitse käydä tekemässä.

Viime vuosi kemialla oli mahtava, samoin kuin ensimmäinenkin. Tutustuin kerrassaan upeisiin ihmisiin, nauroin paljon, aloitin uusia harrastuksia, nautin elämästä ja sain paljon uutta energiaa yrittää vielä Helsinkiin. En vaihtaisi kahta vuotta Jyväskylässä pois, ne olivat hienoa aikaa, ja siellä aloitin itsenäistymisen ja aikuistumisen. (Vaikka ihan kakara tässä vielä olenkin, on lähtökuopista jo onneksi päästy pois!)

Kesä meni äkkiä, pääsykokeen jälkeen oli puolitoista viikkoa aikaa muutolle pois vanhasta asunnosta, käväisin pari viikkoa Espanjassa, olin taas puolitoista viikkoa vapaalla (tulokset tulivat) ja sitten alkoivatkin kesätyöt. Samalla etsin kuumeisesti asuntoa pk-seudulta, hoidin paperityöt liittyen uuteen opiskelupaikkaan ja suunnittelin taas tulevaa muuttoa.

Onneksi kaikki asiat kääntyivät parhain päin, ja nyt asun aivan mahtavassa asunnossa aivan huipun kämppiksen kanssa, joka aloitti myös eläinlääkiksessä! :D

Haluan kiittää niin paljon kaikkia minua tukeneita ja kannustaneita ihmisiä, kiitos!! Ilman teidän tukeanne tämä tuskin olisi ollut mahdollista.

Huikeat kuusi vuotta edessä, ja yritän saada tästä blogista samalla muunnettua sellaisen, että kerron myös opiskeluistani! Eläinlääkisblogeja kun ei voi olla liikaa, itse ainakin sain niistä paljon motivaatiota pääsykoelukujen keskellä. :)

Anteeksi pitkä päivitysväli ja ilmoitettujen tulevien blogikirjoituksien puuttuminen, katsotaan mitä saan aikaiseksi kirjoittaa niistä.